Löysin kirpputorilta ihania jälkiruokamaljoja. Olen etsinyt pitkään kauniita jälkiruokakulhoja kaupoista, mutta en ole löytänyt mieleisiä. Kun törmäsin tänään näihin lapsuuden mummulasta tuttuihin kirsikka-aarteisiin, tiesin löytäneeni etsimäni.

Kylvettiin vanhemman poikani kanssa rairuohoa viikonloppuna. Vielä ne eivät idä, mutta tuokoon lasipupu ja koristemunat jo pääsiäisen tuntua kotiimme.

Joskus vastaan tulee yllätyksiä. Olen lähes kymmenen vuotta yrittänyt löytää yhden vanhan lastenkirjan, joka kertoo jouluisen tarinan lampaan näkökulmasta (en ole muistanut kirjan nimeä). Olen monena vuonna penkonut ja penkonut kirjastojen joulukirjoja, mutta eipä vian ole osunut kirja silmään. Tänään, aivan vahingossa, löysin tuon kirjan kirjaston poistomyynnistä. Jipii! Kirjasta oli jäänyt mieleen etenkin eräs kuva (alempi), jossa Jeesus-lapsi laitetaan lampaan selkään pehmeisiin villoihin nukkumaan. Se on jotenkin liikuttava kohtaus. Kirjassa on tosi kaunis akvarelli-kuvitus.

En sitten ehtinytkään kovin kauaa kotona oleilemaan työttömänä. Viikon ajan lekottelin, nautin aurinkoisista kevättalven päivistä hiihtäen ja päiväunia nukkuen. Sitten taas puhelin soi ja työt kutsuivat, pätkätyöt tosin, mutta töitähän nekin ovat.

Tänään (tai tarkemmin ajateltuna eilisen puolella jo) on pienemmän poikani 2-vuotispäivä. Onnea sen kunniaksi hänelle! Kymmenen halia ja sata suukkoa! Olet ihana, poikani. Laulat leikkiessäsi ja höpiset omia tarinoitasi. Ihmettelemme, miten noin pienestä pojasta irtoaa jo noin paljon juttua. Ja sinun veljesi. Ihana poikanen on hänkin. Osaa kohta jo lukea, hiihtää sinnikkäästi pitkin latua ja askartelee äidin kanssa wc-paperirullista ritarilinnaa. Synttäreiden kunniaksi kävimme perheretkellä hiihtomaassa. Siellä sai laskea pyllymäkeä, hiihtää ja paistaa makkaraa. Mukava mieli jäi, vaikka varpaita ja sormia palelikin kotiin lähdettäessä.

Tänä päivänä on hyvä päivä aloittaa blogin pitäminen. Synttärien lisäksi olin kuluneena päivänä elämäni ensimmäisen päivän työttömänä. Vuoden työsopimus ihanassa työpaikassa päättyi ja nyt on vähän orpo olo. Täytyisi keksiä elämälleen uutta sisältöä. Ehkä siksikin tämä blogi. Ajatus omasta blogista on kytenyt jo pidempään, mutta aikaa ei ole ollut tarpeeksi. Katsotaan, tarjoaako tuleva kevät minulle enemmän aikaa kuvittaa ja kertoa pieniä kokemuksiani elämästä.